On kulunut kuusi vuotta siitä, kun Euroopan parlamentti yhdessä Euroopan neuvoston ja komission kanssa julkisti Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja sen tavoitteet. EU sitoutui tuolloin vuodelle 2030 asetettuihin tavoitteisiin työllisyydestä, osaamisen ja koulutuksen parantamisesta, terveyden suojelemisesta ja köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisestä.
Euroopan terveysunioni on ottanut isoja harppauksia eteenpäin koronaviruspandemian aikana ja sen jälkeen. Tämä on erinomainen asia, mutta sosiaalinen Eurooppa on paljon muutakin kuin terveyttä. Se liittyy yhdenvertaisuuteen, syrjimättömyyteen, ihmisoikeuksiin, laadukkaiden palveluiden tarjoamiseen kaikille, köyhyyden poistamiseen ja riittävään, ihmisarvoiseen toimeentuloon. Monet jäsenmaiden toimivaltaan yksinoikeudella kuuluvana pidetyt asiat voisivat menestyksekkäästi ja tehokkaasti kuulua EU:lle: köyhyyden poistaminen, perusturva, sosiaaliturvan minimitason turvaaminen tai vaikka perustulo.
Olemme toki päässeet eteenpäin sosiaalisen Euroopan rakentamisessa. Viime syyskuussa komissio esimerkiksi julkisti hoito- ja hoivastrategian, jolloin aloimme ensimmäistä kertaa asettaa EU:n laajuisia vaatimuksia hyvälaatuiselle hoivalle ja ohjata hoivapalveluita oikeille raiteille. On korkea aika, että tunnustamme EU:ssa tarpeen yhteiselle koordinaatiolle hoiva-asioissa ja tunnustamme hoiva-alan pahan resurssipulan, hankalat työolot, hoivan laadun puutteet ja epätasa-arvon eri EU-maiden välillä ja sisällä. Hyviä hoivapalveluita ei ole, jos alalla ei ole hyvinvoivaa ja motivoitunutta henkilökuntaa. Hoivastrategia on ensiaskel kohti parempia hoivapalveluja.
Erityisesti hoivastrategian tavoitteet antavat tilaa ja mahdollisuuksia palveluntuottajille tuoda paljon hyvää alalle: strategia linjaa hyviä käytäntöjä ja suosituksia pitkäaikaishoivaan ja suosittelee ja korostaa muun muassa yhteisöperusteiseen hoivaan siirtymistä, eli pois laitoshoivasta, ihmisten itse valitsemaan ja heidän tarpeitaan vastaavaan hoivaan. Yhteisöperusteista hoivaa voi olla vaikkapa järjestöjen tuottamat paikalliset palvelut tai itse organisoidut hoivan muodot, esimerkiksi yhteiset ”mummokommuunit”.
Strategia korostaa myös hoivattavien ja hoitajien henkilökohtaisten tarpeiden huomioimista ja henkilökohtaista budjetointia aiempaa paremmin, inklusiivisten elinympäristöjen vahvistamista, ihmisarvoisen hoivan takaamista ja hoivattavien itsemääräämisoikeuden vahvistamista. Tässä, jos missä, erityisesti innovatiivisilla palveluntuottajilla on suunnattomasti annettavaa ja toimintarakoa - ilman heitä nämä tavoitteet eivät toteudu.
Hoivastrategian tavoitteissa on mukana paljon hyviä asioita. Se ehdottaa keinoja laadukkaan, saavutettavan ja kohtuuhintaisen hoivan takaamiseksi kaikille, nostaa esille teknologian ja digipalveluiden mahdollisuudet, ihmisarvoisen hoivan, ikäystävälliset yhteiskunnat sekä hoiva-alan sukupuolittuneisuuden ja työmarkkinoiden eriytymisen ja sukupuolittuneisuuden. Strategia painottaa taloudellisten investointien tärkeyttä hoiva-alaan, erilaisten rahoitusmallien tuomista mukaan ja eri osapuolten konsultoimista. Myös Euroopan parlamentti vaati omassa, vuoden 2022 heinäkuussa hyväksytyssä hoivaraportissaan, jossa olin toinen pääneuvottelija, vahvempaa investointia hoivaan. Pelkät kauniit puheet eivät riitä, vaan hoivapalveluihin on investoitava riittävästi rahaa ja kaikki toimijat on otettava mukaan. Se on aloitettava nyt, ennen kuin hoivakriisi kaatuu toden teolla käsiimme Euroopan vanhetessa.
Hoivastrategiassa on toki myös puutteensa: esimerkiksi omaishoitajien tukeminen jäi komission tiedonannossa heikoksi. Viime kesänä vaadimme parlamentin mietinnössä omaishoitajille omaa omaishoitajaohjelmaa, mutta se jäi vielä saamatta. Työ eurooppalaisten omaishoitajien eteen jatkuu edelleen.
Jotta tietäisimme, mitä meidän on sosiaalipuolella parannettava ja millaisista palveluista meillä on pula, tarvitsemme tietoa, dataa ja EU-maille yhteisiä mittareita ja indikaattoreita, jotta myös palveluntuottajat voivat tarjota oikeanlaisia palveluja. EU:n hoivastrategia on indikaattoreiden kohdalla harmi kyllä puutteellinen, sillä se ei juurikaan esitä työkaluja hoivan laadun mittaamiseen yhteisesti EU-tasolla.
Euroopassa ja globaalisti pitäisi mitata enemmän ihmisten hyvinvointia, myös mittarina julkisen talouden suoriutumiselle. Bruttokansantuote ei nykyisessä muodossaan anna oikeaa kuvaa yhteiskuntiemme taloudellisesta, ekologisesta tai luontopääomasta. Se on suorastaan harhaanjohtava mittari, sillä myös ympäristön tuhoaminen ja pilaaminen kasvattavat nykyisten laskentamallien mukaan kansantaloutta.
Julkisessa taloudessa olisi olennaista mitata sekä tuotot ja panokset niiden luontopääoman, hyvinvoinnin ja talouden kasvuedellytysvaikutusten mukaan. Jos emme näin tee, kiihdytämme tulevaisuudessa ilmastonmuutosta, julkisten palveluiden rapautumista ja luonnonvarojen ylikulutusta.
Onneksi uudet laskentatavat ovat jo nousseet keskusteluun. Tällä hetkellä uusia kehittyneempiä kansantalouden panos-tuotosmalleja on olemassa useita satoja. YK on aloittanut laskentamallien ja indikaattorien kehittämiseksi ”Beyond GDP”-projektin, jonka tuloksena syntyvällä uudella bruttokansantuotemallilla olisi tarkoitus tulevaisuudessa korvata epäonnistunut edeltäjänsä. Toukokuussa olin mukana järjestämässä Euroopan parlamentissa isoa konferenssia, joka pureutui hyvinvoinnin mittaamiseen kokonaisvaltaisemmin. Myös EU on siis alkanut osallistua keskusteluun.
Tutkimme parlamentissa, kuinka hyvinvoinnin laskentamalleja tulisi kehittää kansainvälisesti ja EU-tasolla siten, että ne huomioisivat paremmin sosiaaliset ja ympäristölliset ulottuvuudet. Laskennassa on otettava huomioon ympäristöpääoma eli esimerkiksi luonnon monimuotoisuus, hiilinielut ja puhtaan veden varastot sekä ympäristön kyky vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin. Aivan yhtä tärkeää on myös huomioida sosiaalinen kestävyys.
Euroopan parlamentti on EU-instituutioista sosiaalisesti aktiivisin, joka kirittää muita instituutioita eteenpäin. Olemme parlamentissa ottaneet tänä vuonna kantaa esimerkiksi vähimmäistoimeentuloon Euroopassa helmikuisessa päätöslauselmassa, joka linjaa, että vähimmäistoimeentulotukea on pidettävä erottamattomana osana kattavia kansallisia oikeuksiin perustuvia sosiaalisen suojelun järjestelmiä. Se myös tukee Euroopan tulevaisuuskonferenssin päätelmien ehdotusta numero 14, joka kehottaa luomaan EU:lle yhteisen kehyksen vähimmäistoimeentulojärjestelmille. Vastikkeeton vähimmäistoimeentulo voisi olla vaikkapa myös perustulo.
Perustulokeskusteluun tarvitaan rohkeutta päästää irti vanhoista, totutuista kaavoista. Keskustelu on vielä marginaalissa, vaikka minimitoimeentulo on perus- ja ihmisoikeus ja sellaisena se tulisi nähdä. Se kaipaa toteuttamista nimenoman perustulon muodossa. Eurooppalainen perustulomalli tarvitaan osaksi keskustelua minimitoimeentulosta, hyvinvoinnista ja ihmisoikeuksista.
EU:n kestävän vihreän siirtymän takaamiseksi meidän täytyy luoda Euroopan sosiaaliunioni. Kuten niin monessa asiassa, myös sosiaalikysymyksissä moni EU-maa on yksin liian pieni. Sen olemme saaneet huomata esimerkiksi hoiva-alalla.
Seuraavalla Euroopan komissiolla onkin pitkä to do -lista edessään sosiaalisen pilarin tavoitteiden edistämisessä. Myös esimerkiksi perustulo pitäisi saada aiheeksi EU-pöytiin ja komission työlistalle esimerkiksi eurooppalaisen kansalaisaloitteen kautta, johon tarvitaan miljoona allekirjoitusta vähintään 7 eri EU-maasta. Euroopassa voitaisiin tehdä perustulokokeilu, jotta mallin hyödyt ja eri puolet nähtäisiin konkreettisemmin.
Terveys-, sosiaali- ja ympäristökysymykset kietoutuvat yhteen. Sosiaalisten tavoitteiden on kuljettava käsi kädessä ympäristötavoitteiden kanssa, koska niitä ei voi erottaa toisistaan: EU:n vihreä siirtymä ja sen onnistuminen vaikuttavat niin terveyteen kuin ihmisten toimeentuloon ja asumiseenkin - meidän jokaisen arkeen ja elämään. Yhä selkeämmin niin maailmalla kuin EU:ssakin on agendalla vahvistunut ymmärrys planetaarisesta terveydestä, eli siitä, miten ympäristön hyvin- tai pahoinvointi vaikuttavat suoraan ja epäsuorasti ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin.
Lopullisen tavoitteemme tulee olla ympäristöystävällinen ja sosiaalinen EU. Se parantaa jokaisen eurooppalaisen elämänlaatua ja sosiaalisten oikeuksien turvaamista. EU:lla on oikeus ja velvollisuus toimia kansalaistensa puolesta ja hyväksi.
Kaikista näistä aiheista tarvitsemme enemmän kansalaiskeskustelua - esimerkiksi tulevassa HyvinvointiAgorassa. Nähdään Lahdessa!
